tiistai 24. kesäkuuta 2014

Ristinollaa

Olin toukokuussa Emmon Väriterapiaa-kurssilla ja työni jäi silloin kesken. Syy ei suinkaan ollut kurssissa vaan hämäläisen hitaassa toiminnassani. Lisäksi olin valinnut turhan suuren (40 cm x 40 cm) pohjan. Keskeneräinen tausta mulkoili minua viikko tolkulla aina kun astuin työhuoneeseen mutta en kuolemaksenikaan keksinyt mitä siihen pitäisi laittaa katseenvangitsijaksi. 

Maikkis haastoi designtiimiläisiä luonnostelemaan kesäkuussa päivittäin kasvoja itsensäkehittämismielessä. Minun kolmiinkymmeniin kasvoihini tulee kulumaan aikaa huomattavati kauemmin kuin kuukausi mutta neljäs luonnos yhtäkkiä ilmoitti haluavansa yhtyä mulkoilevan taulupohjan kanssa. Eihän siinä auttanut muu kuin yrittää kieli keskellä suuta tehdä molemmat onnellisiksi.

Lopputuloksena oli elämäni ensimmäinen edes jokseenkin esittävä taulu. 


Pohjalla on suoraan canvasille tehtyjä Gelliprinttejä. Sinne tänne on sudittu akryylimaalia myös telalla ja siveltimiä ja onpa niillä leimattukin muutama kiekura. Vasemmanpuoleiset rastit on tehty sabluunalla ja kohopastalla suoraan pohjaan. Oikeanpuolimmaisia varten sensijaan tehtiin ensin paperille Gellillä printti jonka päälle tehtiin kuviot kohopastalla ja leikattiin sitten irti pienillä reunoilla.

Rasteissa olevat tikkaukset on piirretty pinkillä Shake-tussilla. Maalitusseilla on näppärää piirrellä nimenomaan maalatun pohjan päälle. Helmiäisvihreät yksityiskohdat on tehty akryylimusteella suoraan pipetistä valuttaen ja mustepullon pohjalla leimaten. Sinne tänne on väritelty myös öljypastelleilla.

Alakulman nainen on maalattu lähes kokonaan akryylimusteilla. Muutaman tarkempaa kättä vaativan jutun tein puuväreillä ja kuitukärkitusseilla

Ihan se nyt ei ole sitä mitä kurssilla lähdettiin tekemään mutta tärkeintä on, että se on valmis.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti